Suomen Kennelliitto ja SuKoKa perustivat keväällä 2025 koirankasvatuksen verotustyöryhmän akuutissa tilanteessa: yhä useampi koirankasvattaja oli joutunut verotarkastuksiin ja usein huomattavienkin jälkiverojen maksajaksi ilman, että verokohtelu olisi ollut etukäteen ennakoitavissa.
Kyse on rakenteellisesta ongelmasta: koirankasvatuksen verotus ei tällä hetkellä vastaa toiminnan todellista luonnetta, kulurakennetta eikä yhteiskunnan sille asettamia, tiukentuvia vaatimuksia.
Suomessa kaikki tulo on lähtökohtaisesti veronalaista, myös koirankasvatuksesta saadut tulot. Kasvattajille asetetaan tällä hetkellä jatkuvasti uusia velvoitteita. Vuoden 2024 alussa voimaan tullut eläinten hyvinvointilaki, valmisteilla oleva jalostusasetus sekä EU:n tuleva koirien ja kissojen hyvinvointia ja jäljitettävyyttä koskeva sääntely edellyttävät kasvattajilta entistä enemmän terveystutkimuksia, tilainvestointeja, dokumentointia ja pitkäjänteistä suunnittelua.
Verotus ei kuitenkaan seuraa tätä kehitystä.
Verohallinto kohtelee koirankasvatusta pääsääntöisesti harrastustoimintana myös silloin, kun toiminta on selvästi tulonhankkimis- tai elinkeinotoimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vain suoraan yksittäiseen pentueeseen kohdistuvat kulut hyväksytään vähennyskelpoisiksi, kun taas jalostuskoirien ruokinta, terveydenhoito, vakuutukset, tilakulut ja laajat terveystutkimukset luokitellaan usein elantomenoiksi.
Tulkinta on ristiriitainen: sama toiminta voidaan katsoa arvonlisäverotuksessa liiketoiminnaksi ja kuluttajansuojalain alaiseksi elinkeinotoiminnaksi, mutta tuloverotuksessa sitä kohdellaan kuin harrastusta. Missään muussa elinkeinotoiminnassa tuotantovälineiden ylläpito, tilat ja toiminnan jatkuvuuden edellyttämät kulut eivät ole lähtökohtaisesti vähennyskelvottomia.
Nykyisen tilanteen ongelmallisuus voidaan tiivistää viiteen pääkohtaan:
1. Verotus ei ole ennakoitavaa
Kasvattajalla ei ole käytännössä keinoja arvioida etukäteen, miten hänen toimintaansa tullaan verottamaan. Verohallinnon ohjeistusta on muutettu useaan otteeseen, ja uusinta linjaa on sovellettu jopa takautuvasti aiemmille verovuosille. Tämä rikkoo verotuksen perusperiaatetta: verovelvollisen pitäisi pystyä ennakoimaan veroseuraamukset ennen toimintaan ryhtymistä.
2. Elinkeinotoimintaa kohdellaan kuin harrastusta
Vaikka toiminta olisi suunnitelmallista, jatkuvaa, taloudellista riskiä sisältävää ja selkeästi tulonhankkimistarkoituksessa harjoitettua, vähennysoikeus jää lähes yhtä suppeaksi kuin harrastustoiminnassa. Tämä asettaa koirankasvattajat eriarvoiseen asemaan suhteessa muuhun yritystoimintaan – jopa suhteessa muuhun eläinten kasvatukseen, kuten maatalouteen.
3. Vastuullinen kasvatus joutuu taloudellisesti ahtaalle
Jos laajoja vapaaehtoisia terveystutkimuksia, jalostuskoirien hoitoa tai tilojen parantamista ei voi vähentää verotuksessa, syntyy kannustin jättää ne tekemättä. Tämä on suoraan ristiriidassa sen kanssa, mitä lainsäädäntö, viranomaiset ja pennunostajat samaan aikaan edellyttävät: entistä terveempiä ja paremminvoivia koiria.
4. Harmaan talouden riski kasvaa
Epäselvä ja koetusti epäoikeudenmukainen verotus ei edistä harmaan talouden torjuntaa. Päinvastoin se voi ohjata toimintaa pois avoimesta, rekisteröidystä ja läpinäkyvästä kasvatuksesta, eli juuri siitä toiminnasta, jota viranomaiset väittävät haluavansa tukea.
5. Kasvattaja jää yksin
Koirankasvatuksesta ei ole juuri oikeuskäytäntöä. Yksittäiselle kasvattajalle verotuksen riitauttaminen hallinto-oikeudessa on kallis, hidas ja erittäin riskialtis prosessi, jossa vastuu ja taloudellinen riski jäävät kokonaan verovelvolliselle.
Koirankasvatuksen verotuksen ongelmat eivät ole jääneet kasvattajien, heidän edustajiensa ja verohallinnon väliseksi keskusteluksi. Marras–joulukuussa 2025 viisi kasvattajien kontaktoimaa kansanedustajaa – Hanna Laine-Nousimaa, Ritva Elomaa, Hilkka Kemppi, Pihla Keto-Huovinen ja Jenni Pitko – jätti kirjallisen kysymyksen siitä, miten hallitus aikoo taata koirankasvatuksen verotuksen oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden ja ennakoitavuuden. Kysymyksissä nostettiin esiin samat ongelmat, joista SuKoKa ja Kennelliitto ovat varoittaneet: epäselvä ohjeistus, ristiriitaiset verotulkinnat ja vastuullisen kasvatustyön taloudellinen ahdinko.
Valtiovarainministeri Riikka Purran vastaus kysymyksiin ei ollut yllättävä. Kasvattajia kehotettiin huolehtimaan itse oikeasta verokohtelusta, hakemaan tarvittaessa oikaisua verotuspäätökseen ja viemään asia hallintotuomioistuimen ratkaistavaksi, mikäli tulkinnasta syntyy erimielisyyttä.
Poliittinen viesti on ristiriitainen: koirankasvatusta säännellään yhä tiukemmin, mutta verotuksen rakenteellisia ongelmia ei olla valmiita ratkaisemaan järjestelmätasolla. Sen sijaan kasvattajaa kehotetaan puolustamaan oikeuksiaan yksin, tapaus kerrallaan.
Vastuulliset koirankasvattajat eivät vastusta verojen maksamista. Päinvastoin: tuloista ollaan valmiita maksamaan veroa, kunhan verotus on oikeudenmukaista ja vastaa toiminnan todellisuutta. Vastuullinen koirankasvatus vaatii investointeja, osaamista ja pitkäjänteisyyttä. Verotuksen tulisi tukea, ei vaikeuttaa sitä.
SuKoKan tehtävänä on valvoa jäsentensä etuja tilanteessa, jossa yksittäinen koirankasvattaja on verotuksessa ja sääntelyssä selvästi heikommassa asemassa kuin viranomaiset ja lainsäätäjät. Koirankasvatuksen verotukseen liittyvät ongelmat eivät ratkea yksittäisten kasvattajien oikaisuvaatimuksilla tai oikeusprosesseilla, vaan ne edellyttävät järjestelmätason tarkastelua, vuoropuhelua viranomaisten kanssa ja kasvattajakentän äänen tuomista päätöksenteon tueksi.
